3.1. Johtaminen
Johtaminen on yksi tärkeimpiä kulmakiviä, joiden varassa yksittäisistä taistelijoista muodostetaan toimiva joukko. Tämän tyyppisissä pienissä yksiköissä kuka tahansa voi johtaa hetkellisesti, mutta toimivuuden ja rutiinin kannalta vakituinen johtaja on myös olemassa. Johtaminen on hyödytöntä ilman johdettavien luottamusta, jota tulee löytyä johtajan päätöksiä kohtaan.
Joissakin tilanteissa käskyjen antaminen ääneen tai merkein ei ole mahdollista, esimerkiksi kiihkeässä tulitaistelussa. Tällöin tulee seurata joukon johtajan esimerkkiä etenemisestä, perääntymisestä, tulen keskittämisestä ja mahdollisesti muistakin toimenpiteistä.
Käskyjä tulee noudattaa viivyttelemättä ja kyseenalaistamatta.
Suunnitellessa keskustelu on sallittua, mutta käskyjä vastaanotettaessa
ei. Sanonnan mukaan ”Huono suunnitelma joka toteutetaan heti on parempi
kuin täydellinen suunnitelma joka toteutetaan liian myöhään”.
Tämän takia käskyjä totellaan, ja niiden järkevyys
kyseenalaistetaan enintään jälkikäteen.
Otettaessa käskyjä vastaan ryhmän ulkopuoliselta taholta tulee
suodattimen olla huomattavasti paksumpi, etenkin jos käskynantajan kyvykkyydestä
ei ole olemassa varmaa käsitystä. Jos käskyä jostain syystä
päätetään olla noudattamatta, tämä tulee ilmoittaa
käskyn antajalle.
3.1.2. Käskyjen välitys
Käskyn antaminen joukolle on hyödytöntä, jos sitä eivät vastaanota kaikki. Siksi viestit tulee välittää muulle joukolle. Tähän tarkoitukseen sopivia ovat käsimerkit, huudot ja kuiskausketjut. Huutamista tulee käyttää vain, kun oman aseman paljastuminen ei haittaa, eli yleensä tilanteen ollessa ylivoimainen pelin loppuvaiheessa. Kuiskausketjut ovat huomattavasti parempia. Käskyjen vastaanottamisessa myös oma havainnointi on tärkeää. On muistettava tarkkailla toisten antamia käsi- ja muita merkkejä tihein väliajoin.3.1.3. Komentoketju
Komentoketjulla on kaksi olennaista tarkoitusta. Ensiksikin se määrää, kenellä on joukkueessa, ryhmässä tai partiossa viimeinen sana. Toiseksi se estää paniikin siinä onnettomassa tapauksessa että koko joukon johtaja on jostain syystä estynyt johtamaan. Komentoketju tulee määritellä mahdollisimman tarkasti ennen operatiivisen toiminnan aloittamista. Joukolle tulee määrätä johtaja ja ainakin ensimmäinen varajohtaja. Jokainen taistelijapari päättää keskenään vanhemman taistelijan henkilöstä. Jos joukosta muodostetaan useampia ryhmiä tai partioita, näille tulee määrätä johtajat ja varajohtajat.Tappioiden purressa siirrytään komentoketjussa alaspäin:
Joukon johtaja ->
Varajohtaja (-> 2. varajohtaja) ->
Vanhin ryhmän- tai partionjohtaja ->
Edellisen varajohtaja jne.Vaikka tätä järjestystä ei noudatettaisikaan, missään vaiheessa ei saa olla epäselvyyttä siitä, kuka on joukon johtaja.
3.1.4. Käsimerkit
Käsimerkit tulee toistaa niin pitkään, että koko joukko on ne vastaanottanut.Seuraa luettelo vahvistetuista käsimerkeistä. Tilanteen ja tarpeen mukaan saatetaan käyttää myös muita, improvisoituja käsimerkkejä.
3.2. Liike
Johtavana periaatteena airsoftissa menestymiseen on liike. Alueen ja vihollisen hallintaan saattaminen suoritetaan pääasiassa liikkeellä, tulen ollessa varsin tasainen variaabeli muovikuulapeleissä. Pienessä kahden joukon välisessä pelissä varsin helppo ja todistetusti menestyvä temppu on nopealla alkuliikkeellä ottaa hallintaan isompi osa pelialuetta kuin vastustaja. Tällä pystytään estämään vihollisen koukkaus ja saadaan useampia vaihtoehtoja jatkoon kuin vastapuolella.
3.3. Havainnointi
Havainnointi ja vihollisen havainnoinnin estäminen on epäilemättä tärkein aspekti taistelua. Vihollinen joka ei havainnoi sinua ei pääsääntöisesti pysty vaikuttamaan sinuun aseillaan. Tilanteita on neljä erilaista. Niistä tulee pyrkiä aina ensimmäiseen.| 1. Vihollinen havaittu yksipuolisesti 2. Molemmat havainneet toisensa 3. Kumpikaan ei ole havainnut toistaan 4. Vihollinen on havainnut yksipuolisesti |
|
|||||||
3.3.1. Taisteluvalmius
Taisteluvalmius tulee säilyttää koko ajan. Liikkuessa, taistellessa, havainnoidessa, jatkuvasti. Kontaktin ollessa päällä ei saa keskittyä niin totaalisesti valittuun kohteeseen, että tilanteen mahdollinen muuttuminen jää huomaamatta. Liikkuessakin pitäisi olla valmis ainakin heittolaukaukset tekemään tilanteen niin vaatiessa.3.3.2. Tunnustelijat
Pääjoukon edelle voidaan asettaa yksi tai kaksi taistelijaa, joiden tehtävä on havainnoida aluetta ja johtaa pääjoukkoa. Tunnustelijoiden etäisyys pääjoukosta riippuu maastosta, mutta on mahdollisimman pitkä, yleensä kuitenkin n.50-100m. Tunnustelijoiden käyttö ei vapauta pääjoukkoa havainnoinnin velvoitteesta.
Idea tunnustelijoiden käytössä on, että vihollinen ei havainnoi pienempää taisteluelementtiä yhtä helposti kuin pääjoukkoa sekä se, että jos joudutaan väijytyksen kohteiksi, pääjoukko voitaisiin säästää tappioilta.Myöskin pääjoukon tulisi tunnustelijoiden perässä kulkiessaan saada olla suhteellisen rauhassa. Tämä vähentää jännitysmomenttia ja säästää adrenaliinia.
3.3.2.1. Avoimen paikan ylitys
Avoimet paikat kuten tiet ja pellot ylitetään juosten, yksi taistelija kerrallaan. Laajaa, aukeaa aluetta ylitettäessä on syytä lähettää tunnustelija tutkimaan aukion jälkeistä maastoa. Tämä tehdään kiertämällä, lähestymisreitin pää keskipisteenä, kaari maastossa.
3.3.3. Tähystyssuunnat
Koko ympäristön tehokkaaksi havainnoimiseksi tähystysvastuu on järkevää jakaa. Jokaisella taistelijalla on oma tähystyssuuntansa. Taistelijan tulee kantaa asettaan piippu tähystyssuuntaan päin, jotta tulitoiminta pystytään tarpeen vaatiessa aloittamaan mahdollisimman nopeasti. Samoin taakse päin tähystävän tulisi välillä edetä takaperin.
Avojono Tähystyssuunnista puhuttaessa käytämme lyhenteitä e (eteen), t (taakse), v (vasemmalle) ja o (oikealle).
Suunnat ovat aina suhteessa joukon etenemissuuntaan.Selvitämme asiaa muutamalla esimerkillä. Ensiksi avojono, jossa 5 taistelijaa(A).
Tähystyssuunnat kulkujärjestyksessä ovat:
1. e, 2. v, 3. o, 4. o-v ja 5. t.Vastaavasti jos taistelijoita on 10(B):
1. e, 2.-4. v, 5.-7. o, 8. ja 9. o-v ja 10 t.Tätä kaavaa suurin piirtein noudattaen tähystyksen tulisi aina kattaa kaikki suunnat.
A B
Avorivi Avorivissä tähystyssuunnat toteutetaan hieman eri tavalla. Siinä kaikkien tähystyssuunta on eteenpäin, mutta osalla on toissijainen tähystyssuunta tilanteen tarkkailemiseksi. Otetaan malliksi 7 miehen avorivi, taistelijat luetellaan vasemmalta oikealle. Toissijaiset tähystyssuunnat ovat: 1. v, 2. t-v, 3. t, 4. e, 5. t, 6. t-o ja 7. o. 3.3.4. Naamiointi
Yksinkertaisin tapa välttää vihollisen tähystys on liikkua siten että välissä on tähystyksen estävää maastoa. Jos tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, tulee välttää liikkumista ja erityisesti liikkumista poikittain viholliseen nähden. Näkökentän poikki suuntautuva liike on varsin helppo havaita.
Myös naamioinnilla hidastetaan vihollisen havaintoprosessia. Tällöin vastustaja voi periaatteessa nähdä taistelijan, mutta aivot eivät tajua havaintoa ihmiseksi, joko ollenkaan tai ainakin prosessi hidastuu.3.3.4.1. Väri
Ensimmäinen naamioinnin aste on tietenkin maastopuku. Tällä saadaan suurin osa kehosta oikeaan värisävyyn. Ihmissilmä havaitsee sävyerot kaikista parhaiten, joten varustuksen pitäisi olla tummuusasteeltaan mahdollisimman sopivaa.
Kädet peitetään käsineillä ja kasvot maaleilla, huivilla tai kommandopipolla. Maalatessa maalataan ensin vaaleampi pohjaväri ja sitten vinoja raitoja tummemmalla värillä. Näitten rajoja rikotaan vielä lopuksi. Erityisen kiiltäviä pintoja, kuten kelloja, isoja metallisolkia tai tähtäinten linssejä tulisi myös naamioida asiaankuuluvasti.3.3.4.2. Muoto
Muodon rikkominen on viimeinen askel naamioinnissa. Tässä joudutaan miettimään kompromissia liikkuvuuden ja nopeuden kanssa. Hyvinkin tehokas muodon rikkominen on mahdollista, mutta tällöin liike vaikeutuu vastaavasti paljonkin.
Yksinkertaisimmillaan ihmisen muotoa rikkoo löysä vaatetus ja lierihattu. Tämän jälkeen aletaan puhua maastoverkoista ja ghillie-puvuista.Myös aseen muotoa kannattaa hävittää, etenkin jos ase on suuri. Tämä onnistuu kierittämällä aseen liikkumattomien osien (piippu, tukit) ympärille maastokankaan suikaleita, naamiointipaperia tai muuta vastaavaa.
Erityisen tärkeää on olla käyttämättä esimerkiksi mustia liivejä asun päällä. Näiden havaitseminen metsässä, kesällä tai talvella, on sangen helppoa niiden tuottaman säännöllisen muodon vuoksi.
3.3.4.3. Äänet
Normaalin hiljaisen liikkeen lisäksi on joitakin äänenlähteitä joita on hyvä ajatella. Kuulapussit, vajaat vesipullot ja kilisevät metalliosat (esim. aseen hihnankiinnittimet). Näitä voi ehkäistä hyväksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi metallisolkia voi vaimentaa teipillä tai kumivaipalla, vesipullot tyhjentää yksitellen (niin ettei kaikilla ole puolinaista pulloa) ja kuulat voi pakata äänettömään paikkaan/pakettiin.
3.4. Kontakti
Kontaktiin tulee yleisesti pyrkiä omilla ehdoilla, viholliselta lupaa kysymättä. Tuliylläkkö tietysti kaikista toivottavimpana vaihtoehtona.3.4.1. Tulenavaus
Periaatteena on, että ensimmäiset laukaukset aiheuttavat varmimmin tappioita. Tulenavausta ei tule suorittaa äärikantamalta, jollei vihollinen ole jo havainnut omaa joukkoa. Jos joukolla on tarkkuuskivääreitä, niiden on parasta antaa suorittaa ensimmäiset laukaukset kaukaisimpiin piikillä oleviin kohteisiin. Tämän jälkeen voidaan sarjatuliaseilla lähes samanaikaisesti vaikuttaa lähempiin kohteisiin.3.4.2. Kontaktin säilyttäminen
Taistelu- ja havaintokontakti viholliseen tulee säilyttää mahdollisimman pitkään. Vihollisen kadottaminen tietää yhtä tekijää, jota ei voida varmuudella laskea. Kontakti tulee säilyttää siihen saakka, kunnes vihollinen on tuhottu, tai oma tuhoutuminen vaikuttaa varmalta.3.4.3. Kontaktin katkaisu
Kontakti katkaistaan yleensä irtautumalla. Toinen vaihtoehto on antaa vihollisen irtautua, mutta tämä tulee kyseeseen vain toisen tavoitteen ylittäessä kiireellisyydessä tavoite tuhota vihollinen. Käsky irtautumiseen on ”Irti!”. Irtautuminen suoritetaan hallitusti, osan suojatessa irtautumista. Myös nopeus on onnistumisen kannalta kriittistä. Irtautumisen jälkeen pyritään suojaan vihollisen tähystykseltä ja ryhmittäydytään uudelleen tehtävän jatkamiseksi tai uudelleenarvioimiseksi.3.4.4. Tuliylläköstä
Tuliylläkköä suunnitellessa kannattaa joukkojen kohteet määritellä vihollisesta riippumattomalla tavalla. Esimerkiksi polkua pitkittäissuunnassa väijytettäessä kohteet voitaisiin jakaa siten, että x ampuu jonon ensimmäisen miehen, y toisen, z kolmannen jne. Tukikohtaan tuli avattaessa jako voisi olla esimerkiksi x ensimmäinen vasemmalta, y kolmas oikealta, z toinen vasemmalta jne. Näin varmistetaan se että kaksi ei ammu samaa kohdetta. Jos jokaiselle määriteltäisiin kohteet hyvin spesifisesti tyyliin x, augilla varustettu botti, on suurena vaarana että x ei tulenavaushetkellä olekaan parhaassa tuliasemassa suhteessa aug-bottiin.3.4.4.1. Tuliylläkköön vastaaminen
Tuliylläkköön joutumisen tilanteessa on tärkeää saada välittömästi tilaa omalle toiminnalle. Vihollisella on tuliylläkön käynnistäessään kaikki tieto tilanteesta, joten he pystyvät halutessaan kontrolloimaan tilannetta suvereenisti.Ensimmäisenä tuleen tulisi vastata mahdollisimman raskaasti. Tämä tarkoittaa sarjatulta, jos mahdollista. Jos vihollisen sijainnista ei ole tietoa, yleisesti siihen suuntaan mistä tulitus tulee ampuminen auttaa.
Toisena on suojan etsintä. Lähimmän kolon löytämisen maasta on tapahduttava välittömästi tuleen vastaamisen jälkeen, lähes samanaikaisesti.
Tämän jälkeen on kaksi vaihtoehtoa. Jos oma joukko oletettavasti on huomattavasti väijyttänyttä osastoa vahvempi, tulee tämä osasto tuhota päättäväisellä rynnäköllä. Jos taas ollaan selkeästi alakynnessä, tulee nopeasti irtautua.
3.5. Ryhmitykset
Joukon johtaminen organisoidusti vaatii joidenkin periaatteiden mielessä pitämistä. Tärkeimpiä on tarkoituksenmukainen ryhmitys. Alla on esitelty muutamia olennaisimpia. Taistelijaparien ja ryhmien merkitystä ei tietenkään sovi unohtaa. Yleisesti siis jokaisella taistelijalla pitäisi olla toinen niin lähellä, että tukeminen esim. suojatulen muodossa olisi joka hetki mahdollista.3.5.1. Avojono
Yksi kätevimpiä ryhmäkoon pääjoukon liikuttelumuotoja tilanteessa jossa kontakti ei ole päällä tai edes odotettavissa heti. Yksinkertaisesti jono, jossa taistelijoilla noin 3-10 metrin välit.Avojonossa joukon johtaja kulkee ensimmäisenä. Mahdollinen tukiase kulkee seuraavana, jotta ryhmityksen vaihtuessa avoriviin se jäisi optimaaliselle paikalle keskelle linjaa. On suotavaa, että jonossa viimeisenä kulkisivat parhaan kunnon omaavat taistelijat, jotta joukon rasitus tasaantuisi paremmin siirryttäessä etenemismuotojen välillä.
3.5.2. Avorivi
Yleisesti käytetty taistelumuoto. Etuna erinomaiset ristitulialueet ja tuettavuus. Yksinkertaisesti rivi, jossa taistelijoilla noin 3-10 metrin välit. Avorivin toisen pään tulee rullata mahdollisuuden mukaan lyötyä vihollislinjaa pitkittäin.3.5.3. Parvi/kiila
Vapaampia etenemismuotoja hyökkäykseen, partiointiin ja tiedusteluun. Tärkeätä muistaa taistelijoiden oikeat välit ja tähystyssuunnat.3.5.4. Linjan lukitseminen
Linja, kuten avorivi, voidaan lukita johonkin. Tämä voi olla maastonkappale (joki, jyrkänne, läpikulkematon metsä jne) tai joku muu tekijä, kuten 27 konekivääriä, joiden takia vihollinen hyvin todennäköisesti välttää aluetta. Ihanteellisessa puolustustilanteessa linjan molemmat päät on lukittu. Hyökkäyksessä täysin toisinpäin.3.5.5. Puolustus
Tärkeimpiä tässä ovat tulialueet ja ristitulikentät. Prioriteetti on katvealueiden minimointi, kun puolustukseen ryhmitytään. Epäsuoran tulen puuttuessa ja aseiden lävistyskyvyn ollessa nolla, on jokaisessa katveessa ennen pitkää hyökkääjä. Katveita pitkin päättäväinen vihollinen lopulta etenee tavoitteeseensa asti.
Muita huomioitavia tekijöitä on mahdollisuus linnoittaa ja maastouttaa asemia, sekä mahdolliset vahvistus/evakuointireitit. Lisäksi jos mahdollista suunnitelma torjutun vihollisen tuhoamisesta vastahyökkäyksellä olisi hyvä olla olemassa.
Puolustajan ystävä on staattisuus ja tilanteen muuttumattomuus. Oletusarvoisesti alkutilanteessa puolustaja on tavoitteessaan.3.5.5.1. Tukikohtapalvelu
Tiettyjä rutiineita tulisi toteuttaa aina kun ollaan omassa leirissä, eikä ole tarkemmin määriteltyä tekemistä. Käsitellään niitä tässä.3.5.5.1.1. Tukikohdan perustaminen
Tukikohdan perustaminen tulee tietenkin suorittaa sopivalle paikalle. Airsoftissa tämä on yleensä paikka josta on hyvät tulialueet joka suuntaan. Tasainen maasto on kaikista paras. Ympäristöään korkeammalla olevaa tukikohtaa on helppo lähestyä huomaamatta ja laaksomaisessa paikassa olevasta tukikohdasta on hankala ampua yläviistoon. Tukikohdan perustamisen pitäisi tapahtua nopeasti, rutiinilla ja hetkeksikään tilannetta unohtamatta.3.5.5.1.2. Etuvartion asettaminen
Muiden aloittaessa leirin pystyttämisen yhden tai useamman partion tulee varmistaa leirin välitön lähimaasto. Tämä kierros voi olla maastosta riippuen 100-500 metriä säteeltään.Tätä kierrosta tehtäessä tulee tälle kehälle jättää vihollisen oletettuun tulosuuntaan taistelijapari etuvartioon.
Maaston ja tilanteen mukaan etuvartio voidaan mahdollisesti poistaa kun lähipuolustusasemat on määritelty.
3.5.5.1.3. Leirin pystytys
Tässä vaiheessa laitetaan teltta pystyyn, hakataan polttopuut ja muutenkin järjestellään leirin toiminta ja olosuhteet sellaisiksi kuin niiden halutaan olevan. Leiriä pystytettäessä ei leirin näköetäisyydellä pitäisi olla toimettomia taistelijoita. Jos tuntuu, että tekemistä ei riitä kaikille, ylimääräiset taistelijat tulee lähettää alijohtajan kanssa vartioon.Polttopuita ei tule hakata pimeässä, koska ääni paljastaa leirin sijainnin ja kirves voi osua muuhunkin kuin aiottuun kohtaan.
3.5.5.1.4. Puolustusasemat ja vartioiden kierrätys
Jos joukolla riittää kokoa, heti kun leirin paikka on päätetty, tulee mieluiten pystyvän alijohtajan määritellä lähipuolustusasemat vihollisen oletettuun tulosuuntaan ja vaihtoasemat vaihtoehtoista hyökkäyssuuntaa vastaan. Näiden ominaisuuksista on kirjoitettu jo aikaisemmin.Näiden asemien etäisyys tukikohdasta tulee olla riittävä. Jos leiri on yhden teltan kokoinen ja käsittää vaikkapa 20 taistelijaa, tulee asemien olla vähintään viidenkymmenen metrin päässä tästä teltasta. Näin edes teoriassa taataan että puolustuslinjan ollessa ehjä tukikohdan keskustassa on turvallista esimerkiksi parantaa haavoittuneita tai johtajien suunnitella.
Jokaisen tulisi tietää asemien sijainti ja oma nimetty asemansa. Reitit asemiin tulisi myös olla selvillä ja näitten reittien tulisi tietysti olla suojaisia. Vartioita tulee kierrättää sopivin väliajoin. Tämä riippuu käytettävästä miehistöstä, vartioiden määrästä ja jossain määrin myös säästä. Taistelijoiden kyllästyttämistä pitäisi välttää myös siitä syystä, että vartion tarkkaavaisuus herpaantuu.
3.5.6. Hyökkäys
Hyökkäysmuodossa olennaista on olla haastamatta puolustajaa koko rintaman leveydeltä, vaan tehdä ylivoimalla reikä valittuun kohtaan. Yleisesti airsoftissa hyökkäys on verrattomasti puolustusta tehokkaampaa, elleivät puolustusasemat ole erinomaiset. Tämän vuoksi hyökkäystä tulee suosia taktiikkana ja keinona.
Hyökkääjän ystävä on dynaamisuus ja tilanteen muutokset. Oletusarvoisesti alkutilanteessa hyökkääjä ei ole tavoitteessaan.3.5.7. Rakennuksen puolustus
Rakennusta puolustettaessa on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on linnoitettu asema hyvällä, tavoitteen kannalta merkityksellisellä tulialueella ja toinen on dynaaminen, luonteva ja itsevarma liikkuva puolustus. Näitä voi ja tulee mahdollisuuksien mukaan yhdistellä. Huonon aseman staattinen puolustus on järjetöntä. Mahdollisesti ylivoimaisen hyökkääjän keskitettyä iskua ei tule vastustaa kaikin voimin, vaan lyödä aalto kuluttamalla ja järkevästi normaalilla taistelulla.
Myös rakennuksen puolustamista koskevat yleistä puolustusta koskevat kommentit.
